Nuuskutusta siellä ja nuuskutusta täällä

Tänään meidän sunnuntaiaamu alkoi Hupun kanssa käsittelyharjoituksilla. Tapanani on houkutella Hupu kädelleni istuskelemaan ja syömään herkkuja. Herkun jälkeen otan Hupun usein parempaan käsittelyyn ja tutkin hampaat, pepun, silmät, kynnet/tassut ja muutenkin katson läpi koko pikku eläimen. Tämän yleensä hyvin nopean tarkistuksen jälkeen tulee herkkuja lisää ja sitten Hupu saa valita että meneekö hetkeksi terraan, vai lähteekö minun mukaani tutkimusmatkalle. Hupu on koko meillä olo aikansa ollut todella arka ja epävarma, joten pieni on yleensä tarvinnut tauon käsittelystä tämän jälkeen. Olen käynyt houkuttelemassa sitten myöhemmin Hupua taas luokseni.

Tänään tyttö kirmasi kädelleni todella innoissaan ilman epävarmuutta, heti kun sain lasketuksi käteni terraan :D Olen tästä yhä todella onnellinen! Yleistarkistuksen jälkeen Hupu ei ollut halukas palaamaan terraansa joten lähdimme yhdessä keittiöön. Olin käynyt rakentamassa keittiötasolle pienen tutkimusradan purkeista, tyhjistä paperihylsyistä ja piilottanut sinne tänne makupaloja :) Uusien paikkojen tutkiminen on aina ollut Hupulle se kaikista pahin ja pelottavin asia. Pöydällä oli kuitenkin myös neitosen oma tuttu ja turvallinen kantoboksi joka toi oudossa paikassa turvaa.

Hupu tutkaili paikkoja todella varovaisesti ja palasi aina välillä kantoboksin päälle/sisälle. Hupu saa yleensä kirmailla meidän kylppärissä. Sielä olen yrittänyt ottaa kuvia, mutta huonolla menestyksellä. Nyt kun kuvattava kohde olikin pöydällä eikä tarvinnut kyykkiä lattiatasolla, tuli kuvasadosta oikein mieluinen! <3 IG:n puolella ollaan pelätty sitä, etten päästä Hupua kirmailemaan ollenkaan terran ulkopuolelle, sillä en ole laittanut kuvia kirmailuhetkistä. Ymmärrettävää, että pelkät terraariokuvat herättävät ihmetystä asian saralla :D Hupu saa kuitenkin viettää aktiivista pientä gerbiilin elämää touhuten erilaisissa paikoissa, niin kylppärissä, sängyn päälläkin kuin eri pöytien päällä. Kuvaaminen ollaan jätetty suosiolla pois, sillä tyttö vaatii aika lailla kaiken huomion kaikkialla muualla kuin kylppärissä, missä putoamisen vaaraa ei ole.

Tänään kun laskin Hupun työtasolle, tarkkailin neitosen liikkumista hyvin tarkasti ensialkuun ennen kuin uskalsin tarttua kameraan. Hupu alkoi liikkua samoja tuttuja reittejä, joten tiesin aika hyvin missä kohtaa neiti kurkkii alas ja missä se viipotti hirmuista vauhtia. Gerbiileillä on huono syvyysnäkö, eli korkeuserojen hahmotus. Tästä syystä on oltava erityisen tarkkana, kun gerbiiliä juoksuttaa korkeammalla kuin lattiatasolla.

Yhtäkään vaaratilannetta ei tullut vaikka olinkin todella valppaana heti, kun Hupu lähestyi pöydän reunaa. Reuna-alue oli selvästi myös Hupusta pelottavan avara paikka, eikä se käynyt siinä kuin pari kertaa kurkistamassa. Hyvä näin, sillä minä sain keskittyä kuvaamaan pikkuisen tutkimusmatkailua rauhassa :D

Tälläinen oli tänään pienen Hupun aamu. Toivottavasti gerbiilijuttu oli kivaa luettavaa!
Nyt siirryn koulutehtävien ja pyykkivuoren kimppuun....

Mukavaa sunnuntaita kaikille!

Kotia kohti ja sydämen tykytyksiä

Vietimme pari viimeisintä viikkoa pupujen kanssa Roopen luona Savonlinnassa. Eilinen automatka kotiin oli aivan kamala, sillä onnistuin valitsemaan kotiinlähtöpäiväksi juuri pahimman lumimyrskypäivän. Lunta pyrytti paikkapaikoin niin kovaa ettei tietä näkynyt ja ellei edessä olisi mennyt autoa jonka peärä- ja sumuvaloa seurata, olisin taatusti ajanut ojaan. Valitettavasti auto lähti myös parissa liukkaassa kohdassa täysin hallinnasta tuulen ja mutkan takia, ja päädyimme tielle parin pyörähdyksen jälkeen poikittain (auto ei siis mennyt ympäri, vaan nokka menosuuntaan ym.). Ensimmäisellä kerralla olin tiellä onneksi yksin, eikä kolarin vaaraa ollut. Toisella kertaa auton lähtiessä hallinnasta peltoaukiolla puhaltavan puhurin takia, oli muitakin tienkäyttäjiä niin takana kuin vastaantulijoitakin. Auto kiepsahti parin ison heilahduksen jälkeen poikittain keskelle tietä. Oli ihan kamalaa kun en voinut tehdä yhtään mitään. Suljin vain silmäni, rukoilin ja odotin kovaa rysäystä. Sitä ei luojan kiitos tullut, sillä kanssa-autoilijat olivat olleet varuillaan, ja saivat autonsa pysäytetyksi. Huh!
 Vastaavassa hätäjarrutustilanteessa olen ollut nyt neljästi ja kaikki tapahtui tuon kuusi tuntia kestävän kotimatkan aikana. Illalla olin aivan shokissa ja tutiseva. Kanien kanssa syötiin vain iltapala ja mentiin kaikki nukkumaan hyvin ajoissa.

Nyt tässä kirjoitellessani nipistelen itseäni ja totean että olen vielä elossa ja yhtenä kappaleena. En ole ikinä ennen pelännyt auton ratissa noin paljoa, kuin mitä eilen. Kesken matkan tuli tirautettua usempi hysteerinen itku. Aamupäivän aikana tutkin kaikki kanit läpikotaisin turvotusten ja kolhujen varalta, sillä jokaisessa jarrutuksessa kuulin kuinka kanit kaatuilivat ja "kolisivat" bokseissaan todella ikävästi pehmusteista ja heinästä huolimatta. Boksit oli kiinnitetty penkkeihin vöillä, eikä ne itsessään päässeet liikkumaan, mutta sisällä olevat kanit kylläkin :(

Nyt on kuitenkin syytä unohtaa tuo kamala ajomatka ja palata reissumme hauskoihin juttuihin :) Kerkesimme ulkoilla kanien kanssa tosi paljon, sillä Savossa oli melkein koko reissun ajan lunta maassa ja pieni -2 astetta pakkasta. Puput pääsivät tutkimaan lähipiirin metsiköitä ja syömään varpuja järvimaisemissa, sekä me teimme aina aika-ajoin erilaisia luoksetuloharjoituksia. Hieman sain houkutella puputtimia luokse, sillä metsän herkut veivät kanien kiinnostuksen, eikä minun ensimmäiset huhuilut kiinnostanut yhtään :D

Peppu <3

Pupuilla oli Roopen luona tosi kivat tilat. On niin mukava olla vierailulla paikassa jossa eläimillä on hyvät puitteet, oli sitten kyse omista tai vieraista :D

Kävimme yhtenä iltana syömässä eräässä kiinalaisessa, ja voi kuinka tuo ruoka olikaan hyvää! Olen lihaton kasvissyöjä, eli en syö punasta lihaa tai kanaa, mutta kalaa ja mereneläviä syön. Tykkään ihan älyttömästi katkaravuista, enkä usko että osaan ikinä olla syömättä niitä :D

On kyllä aivan ihanaa olla taas kotona. Hupu pientä kerkesi tulla kova ikävä, ja on ihanaa kun pääsen jatkamaan meidän erilaisia harjoituksia. Takapakkia on varmasti tullut, mutta eiköhän ne palaudu kertauksen jälkeen taas pikkuisen mieleen tuota pikaa :)

Me ollaan Peekan kanssa edetty agilityssa todella kivasti, vaikka alussa ollaankin. Odotan jo ihan innolla tulevia treenejä. Toivottavasti pääsemme harjoittelemaan taas pian, sillä olen hirmuisen malttamaton! 

Lötköttäjä <3

Tämä postaus on ehkä hyvä lopettaa tähän. Mukavaa viikonloppua kaikille!

Maidotonta dippiä ja blogihuolia

Vihaan laittaa blogini ulkoasua kuntoon! Haluaisin tehdä ulkoasusta nyt mahdollisimman ajattoman, selkeän ja siistin. Olen vain todella tumpula noiden koodien tekemisessä, enkä aina edes ymmärrä mitä teen :D Pitäisi tilata joku ulkopuolinen tekemään tästä kiva, niin että kaikki miellyttäisi omaa silmää. Yritin sellaista jo pikaisella googletuksella etsiä, mutta en törmännyt yhteenkään joka tekisi blogeihin ulkoasuja. Vain bannereita ja tilauskuvia :/

Olen yrittänyt saada "muistoissa" sivua taas näkyviin kun joskus hienosti onnistuin sen poistamaan, mutta en vain saa. Olen kai siirtänyt sen joksikin alasivuksi tai jotain... pöh kun turhauttaa.

En tiedä mikä iloinen blogikärpänen minuun on nyt iskenyt, sillä tuntuu että voisin kirjoitella tänne melkeinpä joka päivä. On todella mukavaa istua koneella teekupposen ääressä ja jahkailla turhanpäiväisiä asioita. Instagramissa monet ovat pyytäneet että kirjoittaisin opinnoistani uudessa koulussa ja varmasti teenkin sellaisen postauksen, mutta en aivan vielä. Klinikkaeläinhoitajan opintoni ovat vielä niin alussa, etten tiedä mitä vielä keksisin. Satunnaisia sepityksiä opintojen kulusta saatan tehdä, mutta kunnollisen esittely-postauksen teen myöhemmin kun ajatukseni koulun suhteen ovat selvemmät.

En tiedä yhtään että paljonko täällä käy väkeä lukemassa tekstejäni, sillä tiastojen luvut ovat todella mitättömät, enkä usko että monikaan lukioistani enää seuraa meitä tätä kautta aktiivisesti, sillä en ole ollut aktiivinen bloginpitäjä :D
Kirjoittelen siitä huolimatta niin aktiivisesti kuin milloinkin tuntuu. Ehkä jokunen lukija tarttuu mukaan matkan varrella, jos juttuni tuntuu kiinnostavilta.

Olen tykästynyt todella paljon erilaisten kasvisten dippailuun. Nyt kun olen uskaltautunut maistamaan maidotonta "kermaviiliä" ei mahakipukaan enää estä näiden herkkujen syömistä iltaisin. Monesti olen aivan liian väsynyt tekemään mitään sen isompaa, joten innoissani käyn tuoreiden vihannesten kimppuun, ja kanit saavat tietysti herkuista osansa :)

Eilisellä iltapalalla oli:
-kukkakaalia
-retiisiä
-kurkkua
-porkkanaa
-selleriä
-kiinankaalia
-lanttua

Erillisissä kipoissa oli herkkusieniä sekä persimonin palasia. Kanit saivat kaikkia noita isossa valkoisessa kipossa olevia herkkuja (ei siis sieniä ja ylimakeaa hedelmää) sekä lisäksi vielä vähän erilaisia yrttejä mitä kaapissa sattui olemaan. Hupu-gerbiili sai myös pienen läjän tuoreita yrttejä ja ne tuntuivat maistuvan hyvin. Minusta on niin hauskaa kun voi "kokata" itselle ja eläimille samalla kertaa kaikkea hyvää natustettavaa :D

Dippinä toimi tällä kertaa Yosan Food Kaurafraiche ja se oli kyllä erinomaista ainakin america-jauhedipin kanssa! Olen myös kokeillut pariin otteeseen sitä Oatlyn iMat Fraichea ja siinä on ehkä parempi koostumus, mutta maussa ei ole paljoakaan eroa tähän edellä mainittuun :) Kelpo tuotteita siis molemmat!

Mukavaa torstaita kaikille!