Aamuvirkut ja ihonhoitoa

Hassua, minulla oli hirmuinen kiire koko aamun päästä tänne blogin pariin ja tuntui että olisi hirmuisesti kivaa kirjoitettavaa. Nyt kun viimein saisin kirjoittaa kaikkea kivaa, ei mieleeni tule mitään :D Piitus piristi mun aamupalahetkeä istuskelemalla vieressä ja ihastelemalla ikkunasta ulos (tai no oikeasti se katselee sisäkasveja jotka ovat patterin päällä sen ulottumattomissa ja haaveilee niiden syömisesä).

Eetusta on yhtäkkiä kuoriutunut ihan mahdoton aamutouhottaja. Pikku pappa ei meinaa pysyä karvoissaan kun aamulla menen avaamaan sen ja Windyn häkkiä. Heti kun portti avautuu, lähtee pikkukaveri tutkimaan touhukkaasti tiluksiaan ja etsimään piilottamiani aamuherkkuja :D Tänäaamuna piilotin tunneliin, viltin alle ja pahvimökin päälle oman puun omenoita. Windy istui tyytyväisesti matolla ja odotti että Eetu alkaa rouskuttamaan löytämäänsä herkkua ja syöksyi salamana Eetun apajille. Järjestin pahalle Windylle pikku jumppatuokion kyllpärissä samalla kun pesin hampaita ja Eetu sai etsiä herkkunsa rauhassa :D

Minä olen innostunut lukemaan tälläistä kirjaa. Sen juoni on tosi outo ja hämmentävä, mutta silti aika koukuttava. Tälläkin hetkellä minun pitäisi lukea tulevaan mikrobiologian kokeeseen, mutta en jostain syystä löydä itseäni niiden juttujen parista... Pitäisi ryhdistäytyä, sillä vaativa ja ensimmäinen koe on jo ensi viikolla! Jännittää :S
Olen taas kylmän sään tulle aivan riippuvainen käsirasvasta, ja raahaan tuota Vaselinen käsi- ja kynsirasva putiloa joka laukussa mukana. Se on vähän iso, mutta eipähän tarvitse pelätä että se loppuisi kesken päivän.

Olen aivan yli-ihastunut tähän naamanpesuun tarkoitettuun sieneen! Se on todella pehmeä ja hellävarainen herkälle iholle ja vielä täysin luonnontuote. Sieni on nimeltään Knjac-sieni ja se valmistetaan Knjac kasvin juuriosasta. Sitä voi käyttää ihan sellaisenaan puhdistuksessa, mutta itse tykkään lisästä pari tippaa puhdistusvoidetta mukaan.

Tänään olisi tarkoitus tehdä ruuaksi äidin reseptillä salaattia. Saapa nähdä tuleeko siitä yhtä herkullista. Hieman epäilen. Tuota kuvaa katsellessa tulee ainakin nälkä jos ei muuta! :D Vielä pitäisi paneutua kouluhommien pariin ennen kokkaustuokiota.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Perfektionisti komeroon

Sain vihdoin kaivettua blogiparkani pölykasan pohjalta. En lupaa tulevaisuuden kannalta mitään, sillä jos lupaan, varmasti rikon lupaukseni.
Tai no sen lupaan, että en aijo panostaa blogiini ja näihin teksteihin niin kuin olen aijemmin tehnyt (aina silloin harvoin kun olen jaksanut kirjottaa). Minun sisäinen pieni perfektionisti ei tämän takia halua tulla kertomaan blogiin meistä mitään, sillä sen ulkoasu ei ole kunnossa, kuvat hiukan vinoja tia valaistus huono, uusia kuvia ei ole otettu tai ehkä on, mutta ne eivät ole riittäviä tämän kuvausintoilijan tasoon. Nämä kaikki puheet siis pois ja kännykkäkuvat esiin jos muitakaan ei löydy! Tämä blogi jatkaa eloaan ja minä en ota mitään stressiä sen sisällöstä. Jos joku heilahtanut kännykkäkuva miellyttää omaa silmää, laitan sen tänne ja sillä sipuli :D

Kukaan teistä lukijoistani ei taida olla sellainen joka ei meitä seuraisi muuallakin sosiaalisessa mediassa, kuten instagramissa. (?) Viime postaus oli vähän ikävimmissä merkeissä, sillä tyttöset Peeka ja Windy eivät tahtoneet tulla kuntoon sterkan jälkeen. Nyt neitoset voivat kuitenkin loistavasti ja nauttivat syksyisestä ja vähälumisesta säästä :)

Tänne tosiaan satoi lumi tämän viikon torstaina, ja puput pääsivät sitä tietysti heti tutkimaan kun myrskytuuli oli rauhoittunut. Eetu ja Windy nauttivat ulkoilusta sydämmensä kyllyydestä koko sen 10min ajan mitä hangella vietimme. Piitusta ja Peekaa jännitti outo kylmyys enemmä, ja me lähdimme sisälle hyvin nopeasti tulomme jälkeen.

Meidän laumamme pienentyi perjantaina, sillä pikkuinen Lina-gerbiilini kuoli. Hupu jatkaa eloaan nyt yksin, enkä aijo hankkia pikkuiselle kaveria vaikka mieli tekisikin. Hupu on kuitenkin jo vanha, eikä välttämättä hyväksyisi uutta tyttöä ja stressaisi muutoksista. Totesin, että siinä on liian monta mutkaa ennen kuin uusi ystävä hyväksyttäisiin, etten lähde siihen. Nautin Hupun seurasta niin pitkään kuin toinen jaksaa täällä vielä touhottaa menemään ja yritän tehdä pienen elämästä aktiivista ja mukavaa :)

Nukut taikka valvot,

taivas vartioi.

Uniin joskus tulla

enkeleitä voi.

Hyvää matkaa mun toinen ihana pieni touhottaja! <3