Nyt voi tilailla

Piparit tuoksuu ja joulukoristeet kimaltavat. Lahjaidet meinaavat loppua kesken, samoin rahat, ja kiire sen kuin painaa päälle. Ihanaa tämä joulun aika! ;D
Meillä pyörii kämpässä pupujen seassa iso kasa muuttolaatikoita. Ollaan muuttamassa heti joulun jälkeen uuteen kotiin, ja nyt on kamala kiire pakkaamisen kanssa. Windy ja Eetu muuttivat nyt täälläolomme loppuajaksi kylppäriin, sillä se on ainoa paikka missä ei ole listoja, ja ne maistuvat tuolle termiitti neidille paremmin kuin hyvin. Olen saanut Windyn tekemät koloset nyt umpeen, joten en ota riskiä että se alkaa jyystämään niitä uudelleen. Olen kyllä jo ihan täpinässä tulevan asuntomme vuoksi! Hauskaa kun vuokraemännällä on kaksi todella suloista sheltiä ja yksi kanivanhus, ylimässä kerroksessa asuvalla tytöllä on ihana sekarotuinen koira (näyttää ihan mustalta samojedilta) ja nyt sinne muuttaa neljä pitkäkorvaa mun mukana. Niilokin pääsee nyt useammin luokseni vierailulle, sillä se on isompi asunto kun tämä edellinen. Meillä on kanien kanssa myös piha käytössä! Saan laitettua pupusille ulkohäkit ja hypytettyä esteitä :D Voi miten odotankaan että päästään treenailemaan hyppyjä! Minulla tulee olemaan käytössä myös sauna ja pyykinpesukone (kenellä opiskelijalla on sauna!) Hihiii uusivuosi siis vietetään jo uusissa tunnelmissa uudessa kodissa :)

Olen ollut viikonlopun ja koko tämän alkuviikon ihan ihmeissäni. Loin viime torstaina instagramiin kolmannen tilini @tapsus.art ja se on omistettu kaikille piirrustus- ja maalaustöilleni. Se tili on saanut todella lyhyessä ajassa ihan älyttömästi seuraajia. Sunnuntaina ylittyi jo 300 seuaajaa! :0 Olen ollut ihan ihmeissäni, sillä ajattelin että seuraajia tulee puolessa vuodessa korkeintaan se 100 :,D
Minulle on tullut ihan älyttömästi kyselyitä että tekisinkö mahdollisesti näitä töitä tilauksesta. Olen tässä nyt parisen päivää asiaa harkinnut, ja totesin että voisin minä niitä tehdäkkin jos ihmiset niitä oikeasti haluavat. En tietenkään tee niitä ilmaiseksi, vaikka monet kyselijät niin varmasti toivoisivat, mutta on ymmärrettävä että jokainen piirrustus ja tekemäni työ vie minulta paljon aikaa ja kuluttaa kaikkia piirrustusvälineitäni. Olisi siis todella tyhmää istua puurtamassa monta tuntia viikossa ilman että siitä saisi itse mitään ja välineetkin vain kuluisivat. Tällä hetkellä tilaustöihin liittyen viestipyyntöjä on tullut reippaasti yli 20 :D Jos siis olet innostunut tilaamaan minulta vielä tämän tiedon jälkeen, niin klikkaappas auki tuo sivu Tilaustöitä niin pääset tutustumaan ohjeisiin miten saisit sellaisen tilattua :)

Joitakuita voi hämmästyttää tuo "suuri summa" jota töistäni pyydän. Minusta se on kuitenkin kohtuullinen, sillä katselin erilasiten muotokuvien hintoja ja monet niistä huitelevat 50-100€ välillä, ja jotkut ovat vieläkin kalliimpia. En kuitenkaa koe olevani vielä tarpeeksi hyvä, joten en pyydä tuon enempää. Tietysti taitojen kehittyessä voi tuota hintaa hivuttaa sitä mukaa ylöspäin :)

Hyvää joulun odotusta! <3 

  

Kanit reissunpäällä

Viimein sain tehtyä tuon IG:ssä lupailemani videon kanien reissutiloista! Siitä tuli aika lyhyt ja ytimekäs, mutta kaikki saavat ainakin käsityksen minkälaisissa asumuksissa kanit ovat nyt vajaat kaksi viikkoa viettäneet. Eetun ja Windyn häkin videopätkät on kuvannut siskoni. Ne on kuvattu iphonella pimeässä tilassa, kun taas Peekan ja Piituksen tilat on kuvattu järkkärilläni paremmassa valossa. Joten laatueron tulette niiden välillä huomaamaan (vaikka oli täällä Roopenkin luona surkea valo ja sen takia laatukin huono).


Olen ollut kyllä niin iloinen että me saatiin kaneille näin upeat tilat kumpaankin paikkaan. Voin olla huoletta reissussa kun ei tarvitse mietti että miten Eetu ja Windy pärjäävättä kotikulmilla, ja kuinka me täällä Piituksen ja Peekan kanssa kotiudutaan :D

Olisi kiva ottaa Eetu ja Windyin mukaan tänne roopelle joku kerta, mutta Eetu-papalle tuo matka saattaa olla liian stressaava ja rankka. Vaikka kaikki pupuni ovat tottuneet reissailuun paremmin kuin hyvin, on tuollainen pitkä matka uuvuttavaa nuoremmallekkin kanille. Me reissasimme Hyvinkäältä tänne Savonlinnaan pupujen kanssa yli seitsemän tuntia, sillä bussien kanssa tuli pari ongelmaa. En siis luultavasti voi ottaa E&W -tiimiä mukaan ellen tule joskus autolla huristellen :) Silloin matka menee huomattavasti nopsempaan!


Olen innostunut piirrustelemaan mustalle paperille valkoisella lyijykynällä. Tuo hamsteri on Elämäntapana Eläimet -youtubekanavalta tuttu Martti :)
Alempi kuva esittää Nita nimistä kanityttöä, jonka löydätte IG:stä käyttäjältä @iinao12

Minulla on tällä hetkellä käynnissä jouluaiheinen piirrustus/askartelu -kilpailu IG:n puolella. Se osui hienosti samaan aikaan juuri tuo Rabbits-Smilesin kisan kanssa, mutta ei voi mitään. Voi olla ettei osallistujia tule siis montaa (ainakaan näillä näkymin), mutta ainakin oma tuöni helpottuu voittajan valinnassa :D

Aikaa on siis lähettää kuvat töistä Joulukuun loppuun mennessä, ja tammikuussa sitten julkaisen voittajan :)

Hauskoja askarteluhetkiä teille!

Jäätyneelle Saimaalle matkamme käy

Hoh kuinka voikaan kaamos väsyttää! Onneksi kouluun ei tarvitse mennä tekemään enään kuin pari koetta, muuten palauttelen kotoa käsin vain tyhmiä verkkokursseja. Tuntuu että aikaa on mennyt viime päivinä vain ihmeelliseen lorvailuun enkä ole saanut mitään aikaiseksi. Sisäinen kelloni on ihan sekaisin, kiitos Linnanjuhlien, joissa oltiin viime tiistaina ja valvottiin yli viiteen yöllä :D Olen mennyt nukkumaan vasta joskus neljän aikaan sen jälkeen, ja voi pojat kun nukkumisesta ei meinaa tulla mitään. Tuntuu että kaikki pinimmätkin naksutukset, kellon tikitykset ja kanin papanointi kuuluu oikein extra kovaa, ja se on tosi häiritsevää. Kohta sitä varmaan tarvitsee lomaa lorvailusta ;D

Tänään sain kammettua itseni aamulla jo kymmeneltä ulos kanien kanssa, ja voi että se piristi! Me ollaan  oltu Piituksen ja Peekan kanssa nyt viikko Savonlinnassa Roopen luona ja tämä kerrostalo jossa hän asustelee on ihan Saimaan rannalla ja täällä on oma laituri ja uimaranta (juu kyllä, kateeksi käy!)
Minä nappasin siis kanit kainaloon, kameran olalle ja niin me lähdettiin aurinkoiseen pakkasaamuun tuulettumaan.

Tässä kuvassa näkyy niin kauniisti kuinka usva ajelehti hiljaa, vielä sulalla järvenselällä. Paikan päällä tämä näytti vielläkin upeammalta, mutta täytyy sanoa, että on tuohon kuvaankin tallentunut hitunen siitä todellisesta tunnelmasta :D 

Pikku pupu järven jäällä, hyppi iloisella päällä :)

Älkää säikähtäkö, minä itse en ollut jäällä kävelemässä, vaikka kanit olivatkin! Tepastelin rantakivillä ja laiturinnokassa. Jää ei varmasti kannattelisi vielä ihmisen painoa, enkä tosiaan uskalla olla ensimmäinen joka kokeilee :D Vielä ei ole varmojen jäiden aika! 

Piitus hyppäsi syliin lämmittelemään ja kertoi niin että nyt on jo vilu. Niin retkemme pakkasessa päättyi ja kanit pääsivät löhöilemään sisälle lämpimään. 

Nämä hömpät hörökorvat luulevat vissiin että Roope on yksi sisustuselementti. Ne kiipeilevät huoletta sen päällä, kuopsuttelevat peittoja ympärillä ja möngertävät minkä kerkiävät, eikä Roope edes hievahda saati herää makoisista unistaan ;DD En tosiaan ymmärrä miten tämä on mahdollista! Tuon kolmikon touhuja on vaikea seurata tirskumatta :D

Minun piti kirjoitella kaikkia meidän kuulumisia, ja muummuassa siitä kun Niilo on ollut kipeänä, mutta nyt ei vain irtoa enempää tekstiä. 

Ps. Nillon vointi on paranemaan päin <3

Eka viikko takana ja vielä viisi edessä...

Kliinisen työn harkka on lähtenyt viime maanantaina käyntiin. Olen aivan loppu, vaikkei harkka sinällään ole raskasta. Se vain on vaativaa ja joudun sopeutumaan kuuden viikon aikana kolmeen erilaiseen vaativaan poliklinikkaan. Harkka on todella kivaa verrattuna kouluopiskeluun, koska aina näiden jaksojen aikana sitä huomaa, minkä vuoksi haluaa opiskella niska limassa.

Viime viikon aikana on tullut nähtyä jos jonkinmoista kirurgista toimenpidettä, ja paljon on luvassa vielä jatkossa. Jännittää, koska en ole vielä tottunut siihen että jonkun ihmisen osia leikellään ja veri virtaa. Kaipa sekin on tottumiskysymys, ja yritän aina ajatella että leikkaukset auttavat potilasta ja pelastavat henkiä. Jos kaikki oksentaisivat verta nähdessään, ei ihmisten henki olisi näin turvattu mitä se nyt kirurgisten toimenpiteiden ansiosta on. Mutta ei kukaan ole silti seppä syntyessään ;D

Tiesittekö että steriilien leikkaussali vaatteiden pukeminen on ihan hiiiirmuisen vaikeaa! Et saa koskea mihinkää, kukaan ei saa koskea sinuun ja silti vaatteet pitää saada kiemurreltua päälle jotenkin :D Kun vaatteet on viimein päällä, ei käsiä saa laskea lantion alapuolelle. Selkä, kyljet, hartiat/niska, lantion alapuolella oleva osa ovat kaikki likaista, eli kontaminoitunutta aluetta, vaikka oletkin juuri saanut takin päällesi suoraan steriilistä paketista :D Hankalaa...

Jeeee mä osaan poistaa tikit ja laittaa ne nallekarhulle! Jos jonkun nallelle siis tulee haaveri, voin toimia paikkaavana nalletohtorina ja tikata! :D Eli perjaatteen tästä hommelista osaan nyt, joten hädän tullen se sujuisi varmasti ihmisellekkin.

Kanyylin laittoa ollaan harjoiteltu myöskin lisää (osa joka tulee käden sisään ja josta tippaletku lähtee) mutta se on yhä hirmuisen hankalaa. Olisi kiva päästä tekemään tätä paljon johonkin, jotta taito kehittyisi ja siihen tulisi varmuutta. Jos sinulla on siis hyvät suonet kämmenselässä, tulen mielelläni pistelemään! :D

Minusta tuntuu että tämä kirurgian harkka on kaikkein vaativin ja vatsanpohjassa kipristeleekin kun ajattelen tulevaa. Mutta ehkä minä selviän tästä hengissä ja kunnialla läpi! On vain outoa kun pääsee katsomaan toimenpiteitä jossa pelkää pyörtyvänsä ja keskittyy vaan hangittämiseen.Tämä ei ole silti yhtä paha harjoittelu, kuin entistä koulua käydessäni sikala harjoittelu oli. Pyörryin kesken pikku-possujen kastroinnin, mutta se olikin mielestäni raakalaisten hommaa. Pikkuiset poika siat kastroidaan ilman kipulääkettä/puudutusta yleensä n.parin päivän ikäisenä, likaisissa oloissa. Se jos jokin on järkyttävää ja possujen hysteerinen huuto kivun ja pelon takia kuuluu vielä välillä painajaisteni taustalla.... Hyi kamala!

Hoitoympäristö on siihen maailmaan ihanan puhdas ja kivuton, yleensä.

Kauhukertomusten jälkeen Piituksen hamsterin nenä piristää! <3 Kaneista kuuluu nyt vähän vähemmän seuraavan viiden viikon aikana, sillä voimat eivät vain riitä ihan kaikkeen.

Elämää aitojen keskellä, takana ja välissä

Tänään tulee kerrankin hieman erilaisempi postaus, joka ei suoranaisesti liity kaneihin. Tässä postauksessa kerron kämppäni upeasta sisustuselementistä, nimittäin taikakuutioista. Ne eivät toimi meidän taloudessa ainoastaan häkkielementteinä vaan niillä olen rajannut paljon sellaisia paikkoja joihin kaneilla ei ole asiaa. Haluan panostaa siihen että kanini saavat olla suurimman osan vuorokaudesta täysin vapaana asunnossa, mutta se hankaloittaa aina välillä omaa elämääni. Neljästä kanista kolme ovat varsinaisia vilivilpereitä, ja joudun vähän väliä muuttamaan sisustusta niiden kannalta turvallisemmaksi, etteivät ne satuta itseään. Jos kaikki kanini käyttäytyisivät vapaana ollessaan niinkuin ihana Eetu, voisin rajata kaneille kuuluvat kohdat matoilla ja siinä se. Miten se kuulostaakin niin ihanalta ja on hassua että joskus Ellan ja Eetun aikaan se toimikin niin! ;D Nyt ollaan siitä hetkestä kaukana ja asuntoni muistuttaa lähinnä suurta kanihäkkiä tai vankilaa. Mutta kukapa ei tekisi omituisia asioita lemmikkiensä hyvinvoinnin ja turvallisuuden eteen!

Minä  jouduin viikonloppuna rajaamaan sohvani etteivät Piitus ja Peeka pääse enään sinne alle. Peeka keksi hienon reitin pohjakankaan läpi sohvan sisälle. Siellä oli hyvä istua ja narskutella sohvan puisia rakenteita ;D Tähän siis pantiin stoppi näin kauniilla viritelmällä.... Tarkoituksena on laittaa sohvan ympäri menevät puiset/muoviset laudat, jotka olisivat vähemmän huomiota herättäviä. Se on sitten eri asia milloin minä ne saan toteutetuksi. Siihen asti nämä saavat ajaa sitä virkaa. 

Sohvan ja seinän välistä menee kuitenkin vielä kanien kulkureitti, josta ne voivat rallitella olkkariin

Olkkarissa olevan kanikopin vieressä on mysteerikolo, jonne Peeka haluaa murtautua ihan koko ajan Se on tämän neidin jokapäiväinen tehtävä aina kun saa olla vapaana. Tämä mysteerikolo on Peekalta ehdottomasti kielletty paikka, sillä se on ihan täynnä sähköjohtoja :S Tuo on ainoa paikka jossa olen saanut pidettyä ne turvassa kanien hampailta, eikä Piitus ole ikinä kiinnittänyt tähän koloon huomioita. Se ei siis ole ollut ongelma ennen kuin nyt kun Peeka tuli keskuuteemme. Sillä kanilla tuntuu olevan jokin fetissi sähköjohtoja kohtaan, ja jotenkin kummasti se saa ne aina hampaisiinsa kun silmä välttää. Ensimmäisenä meillä olo vuorokautenaan se söi kamerani-, puhelimeni- sekä tietokoneeni laturit miltein poikki.  Nyt kahden viimeisen viikon aikana voin lisätä listaan vielä kaksi lamppua sekä yhden jatkoroikan. Tällä neidillä on suojelusenkelit olleet matkassa, sillä kaikki laitteet ovat olleet seinässä kiinni.

Tämä tietysti on vaikuttanut siihen että Piituksen ja Peekan kirmailuhetkiä on pitänyt rajoittaa aika rajusti, sillä Peeka on salamana tekemässä pahojaan kun silmä välttää. Minun on siis vahdittava sitä aivan kokoajan, ja nykyään otan termiitin mukaan mennessäni vessaan tai suihkuun :D Piitus saa kirmailla vapaan, kaikessa rauhassa sillä välin. 

Onneksi asuntoni seinällä on suuret patterit joidenka taakse saa piilotettua myös parit johdot. Ne tunutvat olevan sielä parhaimmassa piilossa, mutta harmillisesti kaikkia en saa mitenkään laitettua sinne :( 

 

Aidattuja alueita löytyy miltein joka sopesta tästä pikkuisesta kämpästä ;D

 

Siivousvälineet hyötykäyttöön ;D (se pitää porttia vielä lujemmin kiinni, ettei kanit pääse vahingossakaan sitä avaamaan)

Myös sänkyni on rajattu komppareilla aina päivän ajaksi etteivät kanit rellestä lakanoissa ja keksi uusia kivoja yllätyspissa -paikkoja.

Eteisessä myös kenkätelineeni on saanut kauniit suojamuurit ympärilleen. Windy on osoittanut SUURTA kiinnostusta kenkieni tuunailua kohtaan. Neiti on tehnyt selväksi, että niistä täytyy saada ilmavammat ja että kengännauhat ovat mennyttä muotia ;D Kenkä parkani saavat nyt lymyillä turvassa kaltereiden takana ja suunnitteilla on hankkia jossain välissä Ikeasta jonkinlainen ovellinen kenkäkaappi.

Windy on myös kiinnostunut vaatteiden tuunailusta ja käykin tuumasta toimeen heti kun näkee pyykkikorin jossain huoneen sopukassa. Tästä syystä minun on muistettava siirtää kori aina paikkaan jossa kanit eivät sillä hetkellä juokse, ja melko usein se on kylppäri.

Tähän loppuun vielä kuva avain-naulakostani. Siinä killuvat asiat ovatkin melkein oikeilla paikoillaan ;D Useimmilla ihmisillä riippuu ovensuussa koiranhihnoja ja pantoja, mutta yllättääkö teitä se että meillä siellä on kanin valjaat ja hihna. Onpahan ainakin kädenulottuvilla jos yhtäkkiä tulee sellainen olo että nyt on juostava ulos kuvailemaan kania!

_____________________________

Tämä oli melkein sellainen postaus jossa ei puhuttu kaneista ollenkaan, eikö vain? Tai noh, ehkä niistäkin puhuttiin vähän.... No voihan hitsit, olihan tämäkin täysin kanipainoitteinen postaus :,D Ehkä mä jossain välissä yritän toteuttaa niitä erilaisia tekstejä koskien vain omia juttujani!

Ps. Toivossa on hyvä elää
(sanoi lapamato)

Estepupusten SM-kisat ja meidän näyttelyt

Viikonloppu vietettiin oikein kanimaisin ajatuksin. Suuntasimme lauantaiaamuna kohti Hyvinkään Villatehdasta joka on siis n. 2km tästä meiltä. Minea tuli talon eteen pyörän kanssa odottelemaan meitä, ja hänellä oli Vinski selkärepussa mukana. Piitus pääsi mun pyörän tarakalle kantobokseineen ja Windyn matka sujui mukavasti korissa maisemia ihaillessa :DD  Sanotaanko että vastaantulijoiden päät saatiin ainakin kääntymään ja hymyjä nähtiin mukavan paljon!

 Windy oli kyllä todella suloinen korissa matkaaja. Se istui koko matkan todella nätisti korvat tuulessa lepattaen. Hän on jo vanha tekijä, sillä näin olemme jo muutamaan otteeseen matkustaneet vanhempieni luokse hyppimään esteitä ja ulkoilemaan :D 

Näyttely sujuivat meidän osaltamme loistavasti. Windy sai hienot 92,5 pistettä ja Piitus 94! Molemmat saivat paljon kehuja käsiteltävyydestä ja lihaskunnosta. Kanit olivat myös puhdasturkkisia ja Windy sai myös kehuja säihkysilmistään <3 Windyn arvosteluja laski menossa oleva karvanlähtö sen pari pinnaa, ja olen todella ylpeä että muut kohdat olivat hyvät :) 

 "Unohtuikoha teiltä mahdollisesti jotain? Olen täällä laatikossa yhä!" -Piitus

Niin suloinen pulisonki Vincentti <3

Oli niin söpöä katsella kuinka Vinski ja sen todella suloinen naapuri tulivat ihanasti toimeen siitä huolimatta että molemmat on uroksia :D <3 Piituksen ja Vinskin väliin oli pakko laittaa väliaidat ettei Vinski loiki pian ilman nenää kun Piitus sen haukkasee suuhunsa :S 

Hän oli selvästikkin hieman hienompaa sorttia ;D (tai sitten raukalla oli kova pissahätä ja istui pinnistellen jalat ristissä) 

Tässä yläpuolella olevassa kuvassa komeilee Vinskin ja Piituksen kahmimat palkinnot :D Voi että mitä poikia meillä Minean kanssa onkaan! 

Sain lunastettua Lekan kalenterikisasta voittamani kalenterin. Kiitos kaikille teille äänestäneille! Piituksesta nappaamani kesäkuva pääsi komeilemaan kesäkuun sivulle :D

Piitus selviytyi näyttelyssä toisiksi parhaimmaksi kaniksi ja voitti BIS 2 palkinnon. 

Mikäs sen mukavampaa kuin syödä suklaata ja karkkia, sekä seurata jännityksestä intona korkeushypyn mestaruus loikkia! 

 Ottaakohan joku näyttelypoliisi meihin yhteyttä, sillä Windy tuhosi päivän aikana näyttelyhäkkiään aika lahjakkaasti :,DD

Piitus voitti myös monen muun palkinnon lisäksi tällaisen aivan yli-ihanan herkkupurkin! Se on siis virkattu/ommeltu kaninmuotoinen purkinpäällinen. Sen sisällä on tyhjä pilttipurkki jonka voi täyttää vaikkapa rusinoilla! <3